lauantai 20. helmikuuta 2016

Pienet kasvot

Ylienkeli Mikaelin ikonissa kasvot ovat pienet; korkeus noin kaksi senttimetriä. Päätin tehdä kasvojen vaalentamisen nk. valokohotus menetelmällä. Tällöin sankirin päälle (ihoalueen pohjaväri) tehdään valkoisella vaalennettavat alueet. Tämän kerroksen jälkeen maalaan kasvot normaalisti punaokralla ja okralla. Kuulostaa perinteisempään tapaan verrattuna vaikealta ja näyttääkin valkoisen kerroksen jälkeen haamulta.

Kasvot vaativat vielä hienosäätöä. Jalkojen ja käsien vaalentaminen on vielä alussa. Näiden jälkeen ikoniin tulee viimeistely, kuten sädevaalennukset ja tekstit.

Tämän ikonin maalaaminen on haasteellinen, mutta rauhoittava. Palaan uudelleen ja uudelleen Ylienkeli Mikaelista kertoviin teksteihin.

Palaan Mikaeliin ja muihin ylienkeleihin viimeistään elokuussa.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Ylienkeli Mikael

Ajelin viikonloppuna molempina päivinä maalaamaan kurssille Läyliäisiin. Pidin kovasti kurssin ilmapiiristä. Meitä oli huone täynnä ikonimaalareita, mutta kaikki keskittyivät töihinsä. Sain vinkkejä ja opetusta.

Mikael ikonin sininen tausta tarvitsi lämpöä. Onnistui hyvin opettajan opastamana. Vaalensin vaatteita ja koristelin haarniskan. Sama jatkui eilen Lohjan kurssilla.

Vielä kasvojen ja muiden ihoalueiden vaalentaminen, vaatteiden viimeistely sekä tekstit. Toivottavasti saan maalaamisen valmiiksi tällä viikolla.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Ikoni numero 70

Tammikuussa aloitin uuden ikonin, järjestyksessä seitsemäskymmenes. Aikaisemmista muutama on vielä hieman kesken. Tämä uusi ikoni on Pyhä Ylienkeli Mikael sotilaan asussa. Pyhän Mikaelin olen maalannut aiemmin kahdesti, mutta en sotilaana. Mielenkiintoista tutustua tarkemmin Pyhän Mikaelin teologiaan ja ikoneihin. Sain opettajaltani materiaalia, jota minulla ei ole aiemmin ollut. Omista kirjoista ja netistä löysin useita hyvin erilailla toteutettuja ikoneita. Oman versioni piirsin 18 * 35 cm laudalle. Minulla oli varastossa hyvänlaatuinen venäläinen lauta.

Ikoniin tulee kultaa vain sädekehään. Mietin kultaustapaa ja aluksi ajattelin tehdä öljykultauksen, mutta lopulta päädyin polimenttikultaukseen, saanhan sillä paremman tuloksen. Tausta on rauhallisen sininen. Pohjavärit saan tänään viimeisteltyä ja viikonloppuna teen vaalennokset ja yksityiskohdat. Pääsin sopivasti opettajani järjestämälle viikonlopun intensiivikurssille. Hyvä saada heti palautetta ja vinkkejä toteutuksille. Erityisesti haarniskan toteutus askarruttaa.

Kesällä elokuussa olen menossa kurssille, jossa maalataan Ylienkelit Gabriel, Mikael ja Rafael. Tästä vuodesta taitaa tulla enkeli-ikoneiden vuosi. Ihanaa niillä aloitin seitsemän vuotta sitten, viime vuonna maalasin Ylienkelit Gabrielin ja Mikaelin vanhan venäläisen mallin mukaisesti.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Salon Särkisalossa

Perjantai-iltana ajelimme Salon Särkisaloon tutustumaan salolaisen ikonimaalari Anne Niemen ikoninäyttelyyn. Talvinen Särkisalo vaikutti yhtä viehättävältä kuin kesälläkin, mutta onhan paikka ruotsiksi Finby. Kirkko ja vieressä sijaitseva kulttuuripappila kutsuivat kulkijoita.

Iloinen yllätys oli se sydämellisyys, jolla kulttuuripappilan emäntä, TT Lilja Kinnunen-Riipinen otti vieraat vastaan. Näyttelyn päättymisen jälkeen ilta jatkui ekumeenisella tuokiolla, jossa Turun ortodoksinen kirkkoherra siunasi kaksi ikonia. Vaikka olimme vieraita, niin saimme kokea olevamme tervetulleita ja kuuluvamme joukkoon.

Ikoninäyttelyssä oli noin 30 ikonia. Ikonitaiteilija Anne Niemi esitteli ikoninsa. Anne Niemi kertoi ikoneista: mikä ikoni on ollut esikuvana, miksi värit ovat sellaiset kuin ovat ja teksteistä. Hän on erittäin hyvin paneutunut ikoneihin ja niiden merkitykseen. Poikkeuksellisen hyvä ikoneiden tuntemus ja tapa, jolla ikonimaalari kertoi töistään, teki meihin vaikutuksen.

Kiitos kulttuuripappilalle ja ikonimaalarille vieraanvaraisuudesta. Toivomme teille menestystä ja hyvää alkavaa paastonaikaa.


perjantai 5. helmikuuta 2016

Taidetta ja museoita

Tasan neljä vuotta sitten julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidesivuilla seuraava kirjoitukseni. Otsikon toimitus on vaihtanut, kun lehdessä oli juttu lakkautettavista museoista.
 
Oikeastaan aika huvittavaa palata vanhaan kirjoitukseen. Muistelen kuinka me vapaa-ajan tai vakituiset sammattilaiset taistelimme kirkon ja Paikkarin torpan puolesta. Nyt 260 vuotta täyttänyt kirkko uhattiin sulkea talvella. Sammatti sai kuitenkin pitää kirkkonsa avoinna. Kirkkoon liittyy myös Elias Lönnrot, joka saarnasi siellä, kun pappi ei ehtinyt Karjalohjalta. Museovirasto luopui Paikkarin torpasta ja nyt sen aukiolosta vastaa Lohjan kaupunki, Paikkarin torpan tuki ry ja vapaaehtoiset yksityishenkilöt. Kiitos heille, että pieni pala Suomen kulttuurihistoriaa säilyy.
 
 
Jotenkin minusta tuntuu, että Guggenheim-hanke Helsingissä polkee paikallaan. Olen aina ollut Guggenheimin museoiden ystävä. Olihan minulla ja sisarellani oma Guggenheim-projektimme, kävimme Guggenheimin museoissa. Osa niistä on jo suljettu. Suljetuista mielenkiitoinen oli vanha pankkisali Berliinissä, koska se poikkesi melkoisesti muista Guggenheim-hankkeista. Suosikkini on Peggy Guggenheimin kokoelmat Venetsiassa. Museota ei ulkoisesti havaitse, vaan se on samanlainen kuin venetsialaiset talot ja maastoutuu kanaalinsa varrelle.
 
Euroopan suurin Guggenheim-museo sijaitsee Bilbaossa, Euroopan laidalla. Tuskin olisin matkannut Bilbaoon ilman sen Guggenheimia. Museo on mielestäni matkan arvoinen. Helsingin Guggenheim-hankkeen ongelma on sen samankaltaisuus Bilbaon jo olemassa olevan taidemuseon kanssa: molemmat Euroopan laidalla, uusi upea rakennuskokonaisuus kaupungin parhaalla paikalla. Erottaisiko kokoelmat riittävästi museot toisistaan? Mikä tekisi Helsingin Guggenheimista matkustamisen arvoisen? En tiedä riittävästi, että löytäisin ratkaisun.
 
Riittäisikö se, että Helsinki on profiloitumassa taidekaupungiksi. Mielestäni kuvataiteen tarjonta kaupungissa on mahtava. Ateneum, kaupungin museot, tuleva Amos Rex jne. harvassa kaupungissa on pinta-alaan ja asukaslukuun suhteutettuna yhtä paljon taidetarjontaa. Nautittavaa!
 
Toivon Helsinkiin Guggenheimia, mutta omaleimaisena ja yksityisin varoin toteutettuna.
 


tiistai 2. helmikuuta 2016

Ajatuksia kultauksesta 31.1.2016

Nypläsin pitkästä aikaa. Nyplätessäni mietin, mitä kultaus on. Tulin siihen tulokseen, että kyseessä on käsityöläisen työ, joka vaatii hyvää hienomotoriikkaa, kultauksen tekniikan hallintaa, käytettävien aineiden ja kemiallisten reaktioiden tuntemista sekä pölyttömän ja siistin työtilan.

Kuvani kipsipäät olen kullannut irtokullalla sen jälkeen, kun kipsi on ensin käsitelty polimentilla, sellakalla ja mikstionilla. Kultaa olen "kuluttanut" ja tehnyt sen mattapintaiseksi tai kiiltäväksi ennen lakkausta. Samat tekniikat, aineet ja työjärjestys sopivat sovellettuina ikoneiden kultaukseen.

Ikoneiden kultaukseen käytän 23 - 24 karaatin lehtikultaa joko irtokultana tai siirtokultana. Käytettävän kultatyypin ratkaisee käyttämäni kultaustekniikka. Metallina käytän joskus myös hopeaa, valkokultaa tai platinaa.

Ikonin kultauksen teen työstä ja kullattavan alueen koosta riippuen jollakin seuraavista kolmesta kultaustekniikasta: kultaus ilman polimenttia, polimenttikultaus tai öljykultaus. Kultauksen ilman polimenttia teen vain pieniin kullattaviin kohteisiin kuten pieniin sädekehiin. Tällöin maalaan kullattavan alueen okravesiseoksella ja kiillotan sen. Kostutan pienen alueen valkuaisvesiseoksella ja lasken irtokullan kostutetulle alueelle. Kullan voin kiillottaa akaattikivellä. Pidän tätä kultaustapaa nopeana, mutta tulokseen vaikuttaa liiaksi pohjan laatu. Täytyy muistaa, että lehtikulta on niin ohutta, että pölyhiukkanen näkyy kohoumana. Toinen heikkous on se, että kultaus on herkkä kosteudelle.

Kultausmenetelmistä pidän eniten polimenttikultauksesta, joka sopii erinomaisesti ikonitaustojen ja suurten pintojen kultaamiseen. Käsittelen kullattavan alueen polimenttisaven ja liiman seoksella. Tällä saan aikaiseksi kiiltävän, sileän ja tasaisen pohjan kullalle. Polimenttisaven väri (yleensä punainen, musta tai keltainen) vaikuttaa kullan väriin. Kostutan saven viinavesiseoksella ja lasken irtokullan. Kiillotan kullan akaattikivellä. Tätä kultausta voi koristella viivoin ja painalluksin. Pidän tästä kultausmenetelmästä, koska sillä saan aikaiseksi kauneimman lopputuloksen. Ilman lakkausta tämäkin kultaus kuluu hankauksesta.

Käytän myös ikonimaalareiden yleisimmin käyttämää kultaustapaa, öljykultausta. Tämän kultauksen alle laitan myös polimenttisaven, koska silloin saan kauniimman lopputuloksen. Lakkaan kiillottamani saven sellakalla. Sellakan päälle laitan mikstionin, käytän aina 12 tunnin mikstionia. Öljykultauksen teen siirtokullalla. Tämäkin kultaus kuluu ilman lakkausta.

Minulla on viimeistelyä vaille valmiina kaksi Kazanin Jumalanäidin ikonia, joissa olen käyttänyt eri kultausmenetelmää - polimenttikultausta ja öljykultausta. Kun saan ikonit valmiiksi, lisään kuvat ja kerron lisää.

Seuraavaan työhöni Ylienkeli tai Arkkienkeli Mikaeliin olen tehnyt piirroksen. Nyt minulla on aikaa runsas vuorokausi, jotta saan sädekehän öljykultauksen tehdyksi.