keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Fantastisk

Meillä jokaisella on töissämme ja toimissamme jokin salainen ase tai väline, joka on korvaamaton ja josta emme luopuisi. Minulle se on Fantastisk. Se on Ikean lautasliina; valkea, 40x40 cm, 100 kappaletta paketissa ja maksaa kaksi euroa. Kaikkien muiden ikonimaalaukseen tarvittavien välineiden joukossa se on minulle korvaamaton. Hinta-laatusuhde on huikea. Kulutan vuodessa keskimäärin viisi pakettia.

Pääasiallisesti käytän lautasliinaa värikupin, vesi- ja emulssioastian alla. Lautasliina suojaa työpöytää ja alustaa. Tärkein käyttökohde on siveltimien niistäminen. Liina imee hyvin liian värin siveltimestä. Samalla, kun niistän, näen valkealla pohjalla oikean värisävyn, jota voin helposti korjata. Voin myös testata värin vaalentamista lautasliinaan. Jotkut käyttävät värien testaamiseen käytettyjä kirjekuoria, sekin toimii. Minulla toimii parhaiten yhdistetty niistäminen ja värien testaus.

Jos jätän hetkeksi maalaustyöni, niin suojaan paletin Fantastisk-liinalla. Samoin voin kuljetettavat välineet suojata lautasliinoilla. Jos unohdan kurssille mennessäni alustan, voin suojata pöydän lautasliinoilla - niitähän en unohda. Tuote on minulle nimensä mukaisesti fantastisk.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoa. Olin syyskesällä maalannut Kazanin Jumalanäiti -ikonin valmiiksi. Viimeisenä työvaiheena tein assist-kultaukset: Kristuksen vaatteisiin ja Jumalanäidin neitsyen merkit ja päällysviitan reunan. Laitoin ikonin kuivumaan laatikkoon, jossa ilma kiertää. Tavallisesti peitän ikonin kevyesti voipaperilla tai vahapaperilla. Tämän ikonin olin jostain syystä peittänyt lautasliinalla. Tänään otin ikonin esille olifoidakseni sen. Nostin lautasliinaa ja havaitsin, että se oli tarttunut kultaan tai kullan alla olleeseen kaljauutteeseen kiinni. Jouduin pesuhommiin. Tosin kuitumainen lautasliina helpotti työtä ja kaikki lähti hyvin pois.

Tästä epäonnesta löytyy hyväkin puoli. Olin tehnyt assist-kultauksen aiemmin oppimallani tavalla. Ohuet kaljauuteviivat, hönkäily ja kullan painaminen. Kulta tarttuu ja viivat paisuu. Tulee paksuja kultaviivoja. Nyt voin korjata tämän ohuilla viivoilla ja leipäkultauksella. Tuoreen leivän kosteus saa kullan tarttumaan kaljaviivaan. Mikä parasta tällöin viivat eivät leviä ja kultaviivat säilyvät kauniin ohuina. Perinteiset menetelmät ovat fantastisk.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Virvon varvon

Luen kotona ystäväni antamaa kirjaa "Unen laiva", joka kertoo luostarivanhuksen elämästä. Kirja on kiehtova ja vie mukanaan. Kirja alkaa Palmusunnuntaista ja etenee suuren viikon päivät. En kerro enempää.

Palmusunnuntain tavat ja merkitys kirvoitti meillä aamiaispöydässä keskustelun perinteistä, perinteisistä tavoista ja suvaitsevaisuudesta. Pohdimme poimitaanko nykyisin perinteistä vain parhaat palat päältä ts. ne, joista itselle on hyötyä. Muistelimme muutama vuosi sitten silloisen kotimme ovelle ilmestynyttä virpojaa, yli kymmenvuotiasta poikaa, noidaksi pukeutuneen ja hyvin meikattuna. Hän kiteytti hyvin sanomansa virpoessaan minulle "virvon varvon mulle palkka". Olen aina arvostanut ihmisiä, jotka osaavat kiteyttää sanomansa ja löytävät oleellisen. Tässä kohtaa kiteytys meni huumorin puolelle.

Tämän Palmusunnuntain virpojat ovat olleet ihastuttavia. Ensimmäinen tyttö osasi minulle aivan uuden virpomisrunon. Se oli pitkä. Tyttö esitti sen sujuvasti ja kuuluvalla äänellä. Hän ei pyytänyt palkkaa. Hän käyttäytyi todella hienosti. Luulen, että hän tuli virpomaan Timo-opelle. Harmittavasti Timo oli jo yhdeksältä lähtenyt pitämään videokurssia aikuisille. Minäkin kävin pienellä lenkillä. Kerron illalla Timolle tästä tytöstä.

Toisena ovellamme kävi kaksi noin kahdeksan vuotiasta poikanoitaa, joista toisen tunsin. Käyttäytyivät erittäin hyvin kuten aina. Puhuivat reippaasti ja osasivat säkeet. Sain nytkin kauniit vitsat ja he suklaata.

Kolmantena kävi kolme virpojaa, jotka myös käyttäytyivät hyvin ja osasivat lorunsa. Sain vitsat ja he suklaata. Jos virpojat lisääntyvät tätä tahtia, niin suklaa loppuu pian.

Vaikka nykyinen lasten virpomisperinne poikkeaa kristillisestä sanomasta ja ortodoksisesta virpomisperinteestä, niin mielestäni se sopii hyvin alle murrosikäisille lapsille. Se on heille toimintaa, jota meidän aikuisten kannattaa tukea. Ainakin täällä maaseudulla lapset hakevat itse vitsat metsästä, koristelevat ne yksin tai yhdessä jonkun turvallisen aikuisen kanssa. Kutsuisin tätä tuotantoprosessiksi. Seuraavaksi opetellaan värssy, pukeudutaan ja meikataan, siis valmistaudutaan markkinointiin ja myyntiin. Sitten tapahtuu varsinainen asiakaskohtaaminen: käydään naapureiden luona, lausutaan runo, luovutetaan tuote ja saadaan palkka. Tämähän on hyvä tapa lapselle oppia kurinalaista ja tavoitteellista toimintaa, josta saa palkkaa.

Maalariystäväni kertoi olleensa mukana valmistamassa vitsoja siunattavaksi. Kannattaa lukea virpomisen prosessi ja symboliikka vaikka ortodoksi.net -sivuilta. Minulla on ikoneita. Minulla on virpomisvitsoja. Minulla ei ole siunattua vitsaa ikonin taakse.

Tänä päivänä on hyväksyttävä monet eri perinteet jopa niiden sekoitukset. Tärkeää on kuitenkin hyväksyä omat perinteiset tavat, pitää ne kunniassa ja noudattaa niitä. Tulee myös kunnioittaa toisten tapoja, mutta kenenkään ei koskaan tarvitse eikä kannata kätkeä omaa perinnettään tai väheksyä sitä. Valitettavan usein kristillinen perinne saa väistyä uusien tapojen tieltä.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Ikonimaalari

Tällä Ikonimaalarilla tarkoitan Suomen ikonimaalarit ry:n julkaisemaa lehteä. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Tänään oli se kevään päivä, jolloin lehti tuli kotiini. Joka kerta, kun lehti ilmestyy, hämmästyn lehden laatua. Lehti on upein ammattilehti, johon olen törmännyt. Johdon konsultin työssä luin paljon myös kansainvälisiä talouselämän ja tietotekniikan lehtiä, mutta yhtä hienoa lehteä en ole tavannut. Lehdessä on sekä ulkoinen ilme että tekstien sisältö erittäin korkeatasoisia, yhteen teemaan keskittyviä. Tämän kertainen lehti käsittelee musiikkia. Kiitos kaikille tekijöille yli sadasta sivusta kietovia kuvia ja tekstiä. Kannessa on kuva ikonista Pyhän Ylienkeli Mikaelin nimen voitto. Viime viikkoina on omassa ikonimaalauksessa ollut teemana Pyhä Ylienkeli Mikael.

Ortodoksisella kirkkomusiikilla on Suomessa korkeakoulutasoista opetusta ja pitkä perinne. Lapsuudestani muistan Sortavalassa opiskelleen ortodoksisen kanttorin. Hän oli lahjakas ja erittäin sydämellinen. Lapselle kuitenkin jäi mieleen hänen persoonansa, hän näkyi ja kuului. Hän ajoi polkupyörällään kylien pienille kouluille pitämään ortodoksista uskonnon opetusta.

Olen noin kuusikymmentä vuotias, en vielä vanha tai pitkään elänyt, silti tuo muisto kyläkouluista ja pyöräilevästä uskonnonopettajasta tuntuu olevan aivan eri aikakaudelta. Kun synnyin pienelle kyläkoululle, oli isälläni veljensä kanssa yhteinen auto. Meillä oli myös sähköt ja radio. Kylässä, jossa asuimme silloin, oli kaksi autoa ja yksi puhelin, sähköt ja radio useammassa talossa. Kun menin ensimmäiselle luokalle kansakouluun, meillä oli jo monenlaisia uusia mukavuuksia kuten puhelin, jääkaappi, sähköhella, televisio jne. Kun 1970-luvulla aloitin Helsingin Yliopistossa tietojenkäsittelyopin opinnot, en tiennyt, että tulisin seuraavan 40 vuoden aikana näkemään melkoisen tietoteknisen kehityksen. Kaikkein ihmeellisintä tässä kehityksessä on ollut se, että olen koko ajan saanut käyttööni viimeisimmän tekniikan. Erityisen antoisaa on ollut se, että sain kolmekymmentä vuotta johtaa merkittäviä tietotekniikan hankkeita ja oppia aina uutta.

Tänä päivänä minut tekee onnelliseksi se, että voin kuunnella työhuoneellani ortodoksista kirkkomusiikkia ja maalata vuosisataisen perinteen mukaan ikoneita. Tiedon jano, tarkkuus, perusteellisuus ja uuden oppimisen halu ovat säilyneet työvuosiltani. Haluan aina uuden ikonin aloittaessani tutustua työn opilliseen taustaan ja tutustua mahdollisimman moniin vanhoihin aiheesta maalattuihin ikoneihin. Omassa toteutuksessa pyrin edellä mainitun taustatiedon lisäksi mahdollisimman oikeaoppiseen toteutukseen teologiselta kannalta. Tänään sain yhden ikonin olifoiduksi, suojatuksi. Ikonin valmistuminen on aina antoisaa ja siunaus tekee ikonista ortodoksisen ikonin.

Jos joskus saatte käsiinne Ikonimaalari-lehden, niin katsokaa, lukekaan ja tuntekaa käsissänne laatu. Nyt jatkan 1/2016 numeron lukemista.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Pyhän Ylienkeli Mikaelin -ikoni

Tänään kurssillani opettajani Tarja tarkisti, että kaikki on kunnossa. Sain positiivista palautetta muilta kurssilaisilta. Kiitos kaikille.

Erityisesti täytyy kiittää ystävääni Riittaa, joka halusi minulta kyseisen ikonin. Ikonin maalaaminen on ollut aivan erityinen matka. Teknisesti uusia asioita on esimerkiksi taustan väri, haarniska ja muutamat yksityiskohdat. On ihmeellistä, että taustan syvän sinisen värin saa tehdyksi poltetulla sienalla ja ultramariinin sinisellä. Vielä antoisampaa on ollut tutkia Ylienkeli Mikaelia teoreettiselta ja teologiselta kannalta. Haluan vielä kirjoittaa, mitä olen oppinut.

Nyt ikoni saa kuivua. Pintaa tulee vielä suojaus, olifa. Toivon, että onnistuu hyvin. Ikonin värit ovat tässä suhteessa haasteelliset, täytyy vain olla huolellinen ja varovainen.

Tämän maalaaminen antoi minulle voimaa koko kevääksi.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Naistenpäivän muistelot

Kirjoitin naistenpäivän iltana, mutta tekniset ongelmat estivät julkaisun.

Sain aamulla kumppaniltani oheisen kuvan ruusun ja yhdeksän samanlaista naistenpäivän kunniaksi. Naisia on muistettu työpaikoilla ja kodeissa ruusuin ja halauksin. Kun vielä olin työelämässä mukana, oli työpaikallani ylin johto vastassa työhön tulevia naisia ruusujen kera. Hyvä on huomata naisten merkitys työpaikoilla ainakin kerran vuodessa.

Katselin aamulla televisiosta, kun joku nuori nainen oli sitä mieltä, että heidän sukupolvensa korjaa naisten aseman työpaikolla. Naisista tulee tasa-arvoisia niin urakehityksessä kuin palkoissa. Mielestäni viime vuosina tilanne on kehittynyt huonompaan suuntaan, kuten aina laskukauden aikana. Vaikka monia lasikattoja on rikottu, on johtavassa asemassa olevien naisten määrä vähentynyt. Tämä ei perustu mihinkään tilastoihin, vaan omiin havaintoihini.

Ikonimaalarina minun ei tarvitse miettiä uraa tai palkkaa. Tavoitteena on oppia joka päivä uutta, oppia omista virheistä ja tähdätä tulevaisuuteen. Tänään olin, kuten monena tiistaina Lohjan ortodoksisella kirkolla Tarja Tariman ikonimaalauskurssilla. Kurssilla on paljon taitoa ja kokemusta. Kaikki olemme naisia, eri ikäisiä ja erilaisista taustoista. Meitä yhdistää yhteinen harrastus. On käsittämättömän antoisaa yhdessä pohtia miten jokin asia kannattaa tehdä.

Yhteisellä kahvitauolla pohdimme myös muuta elämää...

Sain tänään Ylienkeli Mikaelin ikoniin assist-kultauksen lähes valmiiksi. Jouduin korjaamaan edellisenä iltana tekemääni. Leipä ei ollut aivan tuoretta ja kultaus ei oikein onnistunut, väsyneenä tekemäni viivatkin tarvitsivat korjausta. Opettajani usein käyttämä lause "vähemmän on enemmän" on ikonimaalauksessa eräs parhaista opeista. Kiirehtimällä ja väsyneenä ei onnistu hyvin. Ylienkeli Mikaelin ikoni alkaa olla siinä vaiheessa, että saan maalauksen huomenna valmiiksi. Sitten on kuivatus ja olifointi eli ikonin suojaus.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Ylienkeli Mikaelin -ikoni

Talviloma vei ajan ja ajatukset aivan muualle, mutta tämän viikon alussa olen palannut Ylienkeli Mikaelin pariin. Kun katsoo työtänsä pienen ajan jälkeen, niin näkee sen uusin silmin. Pienissä kasvoissa oli hieman korjattavaa: silmät, silmäpussit ja nenä vaativat ainakin puolen millimetrin siirtämisen. Kannatti kuitenkin tehdä. Opettajani oli samaa mieltä.

Ikonin värimaailma perustuu muutamaan väriin, tausta on ultramariinin sinisen ja poltetun sienan sekoitus, ripaus titaanivalkoista sekaan. Lähes kaikissa värisekoituksissa on poltettua sienaa, sama väri kaikissa sekoituksissa tekee ikonista harmonisen. Värien sekoitusten ansiosta tarvitaan vain muutamaa väriä.

Tehtävänä on vielä ihoalueiden huippuvalot ja assist/sädevaalennuskultaus. Sadevaalennuskultauksen teen Tuoppi-kotikaljauutteella, Aholan ruisleivällä ja 24 karaatin lehtikullalla. Tämän teen aamulla, koska käden tulee olla vakaa, kun maalaan ohuita kaljauuteviivoja. Kirjakääröön kirjoitan Ylienkeli Mikaelista kertovan tekstin Danielin kirjasta. Ikonin "otsikkoteksti" on Pyhä Ylienkeli Mikael.

Erityisesti iloitsen siitä, että ikonille on jo paikka. Ikoni tulee nuorenparin kotiin. Tämä ikoni ja sen sanoma sopii hyvin näiden nuorten elämäntilanteeseen. Ikonin maalaus on aina monitasoinen prosessi, tekninen toteutus on vain pieni osa kokonaisuutta. Paljon puhuttelevampaa on ikonin tarina; niin teologinen pohja ja esikuvana olevat ikonit kuin ikonin tuleva tarkoitus. Ajatukset ovat paljon syvällisemmät, kun tietää kenelle ja miksi ikonin tekee.