Lainaan otsikon Alma-tädiltäni, joka oli perustamassa Sammattiseuraa 1935 ja joka toimitti Sammatin Sanomien toisen numeron. Alma-täti kirjoittaa: "... kaiken pohjalla säilyy sydämissämme kotiseudun kuva. Ulkonaisesti on se usein hyvin erilainen eri ihmisillä. Yhteistä kuitenkin kaikissa tapauksissa on tuo synnynnäinen kiintymys siihen ympäristöön, jossa on elänyt lapsuuden huolettoman ajan. Turhaan eivät ole kaikkien aikojen runoilijat kotiseudulle laulujansa laulaneet. Turhaan eivät ole kaikkien aikojen ihmiset niitä lauluja toistaneet. Ne laulut ovat usein innostaneet myös tosityöhön ja toimintaan kotiseudun hyväksi."
Seuran perustaminen kuvasti ennen kaikkea rakkautta kotiseutua kohtaan. Erilaiset ihmiset Helsingissä kokoontuivat yhteen Sammatti teemanaan. Parhaimmillaan seuran jäsenmäärä oli yli 450 henkilöä ja toiminta vilkasta. Viime vuoden lopussa jäseniä oli runsaat 240. Jäsenmäärän vähenemiseen on monia syitä. Ymmärtääkseni yhdistystoiminta ei ole kovinkaan muodikasta. Ne seurat ja yhdistykset, jotka menestyvät ovat joko jonkin toiminnan ympärille perustettuja esimerkiksi palokunta-aate tai ne näkyvät oikealla tavalla netissä.
Sammattiseuran tehtävänä on ollut toimia yhdyssiteenä Sammatissa asuvien ja muualle muuttaneiden sammattilaisten välillä ja toinen tehtävä Lönnrotin perinnön vaaliminen. Viime vuosina toiminta on keskittynyt jälkimmäiseen ja se on hoidettu ansiokkaasti. Sen sijaan vuosiin ei ole järjestetty mitään jäsenille suunnattuja tapahtumia tai tilaisuuksia. Kaikille avoin perinteinen itsenäisyyspäivän juhla Sammatissa on ollut ainoa tilaisuus. Varmaan moni on miettinyt miksi olla jäsenenä ja maksaa jäsenmaksua, kun nettinäkyvyyskin on ollut heikkoa. Näin käy usein, kun keskitytään yhteen asiaan huolella, jäävät muut hoidettavat asiat vähemmälle.
Samaa ongelmaa - jäsenmäärää - pohtivat Sammattiseuran perustajajäsenet toimittamissaan Sammatin Sanomissa. Lainaan Alma-tätiä "... olisi toivottavaa, että enempi saataisiin joukkoa kokoon, ja sitä mukaan myös luonnollisesti tulisi ohjelma monipuolisemmaksi ja vaihtelevammaksi. Siihen innostakoon meitä kotiseutumme historia, nykyisyys ja myöskin tulevaisuus." Alma-täti istutti meille lapsille kiinnostuksen Sammattiseuraa kohtaan. Sammattilaisuus tuli tutuksi erityisesti isoäidiltä, joka oli ylpeä sammattilaisista juuristaan. Sammattilaisuutta ja sammattilaisia juuria ei kukaan voi ottaa meiltä pois. Olen niistä ylpeä! Olen kiitollinen Alma-tädille, joka kirjoitti muistikirjoihinsa myös sammattilaisia tapahtumia jopa paikallisella murteella. Olen etuoikeutettu, kun voin niitä lukea.
Sammattiseura on uuden edessä ja toivon, että seuran kehittäminen tapahtuu Lönnrotin sanoin "ajan hengessä".
